[Joka kerta kun se tyttö rakastui] Poem by Maria Lee

Joka kerta kun se tyttö rakastui,
se alkoi putoilla seinien läpi
ja lattioiden läpi ja myöhäisillä teillä
läpi asfaltin
ja läpi öiden, jotka untuvikkoina
putosivat hänen mukanaan,
ja läpi päivien, jotka varmoin ottein pitelivät öitä
turvaköysissä, jottei tyttö
putoaisi kuolemaan,
kunnes ennemmin tai myöhemmin
hänen jalkansa taas kantoivat
ja uhkarohkeuden myötä hän menetti
kykynsä lentää

Joka kerta kun se poika rakastui,
se rupesi pelkäämään
ihan ensiksi iltoja, sitten aamuja,
sitten puhelinta ja postiljoonia;
pelkäsi ovia, jotka avautuivat,
ja sitäkin enemmän suljettuja,
pelkäsi katuja, jotka olivat täynnä
putoilevia tyttöjä,
pelkäsi Freudia ja kaikkein eniten
pelkäsi pelkoa ja itseään,
tuppasi juomaan vähän liikaa
ja haksahtamaan väärään tyttöön.