[Syväloukkaantunut? Niin, mutta koska ja kenelle?] Poem by Helena Sinervo

Syväloukkaantunut? Niin, mutta koska ja kenelle?
Sanoisin että haavoittunut, vähän kuin olisi saanut
osuman jossakin ampumavälikohtauksessa,
kun on sattumalta eksynyt väärään aikaan ja paikkaan,
ehkä jo siinä vaiheessa kun siittiö on tunkeutunut munasoluun,
niin kuin se joka on juuri sillä onnettomimmalla hetkellä
astunut säästökirjansa kanssa pankkiin
mielessä jokin pitkään haaveiltu ostos.
Mutta sille kohtaukselle hän on velkaa olemassaolonsa,
sille mitä ei olisi lainkaan pitänyt tapahtua.
Kaikki nautinnot ja ilot, kaikki viiltävä kauneus
joka on hänen kontolleen heitetty
maksaa samaa panttia kuin hänen haavansa,
saman lasin takaa, saman sateen huuhtomina ne tuijottavat.
Mikä olikaan se olemassaolon perustava laki?
Välttämätön ja tappava.