Vuoksi terästä, taivas rautaa,
kalliot mustaa kissankultaa,
vaahtopäiden vaukoontuneita laumoja,
saaria, niemiä, kareja - pieniä, sieviä.
Merestä mereen, maasta maahan maailman matkaan saatan,
Ja hulluna nauran, myönnän, kun maailmaa luotani työnnän,
Se kademielellä potkii, lyö, pauhaa:
päätteen ja tuolin väliin mahtuu vain työ,
kirjoitan maailmanrauhaa.
This poem has not been translated into any other language yet.
I would like to translate this poem